Kuinka löydän sisäisen kriitikon
Se, miten kohtelen itseäni vaikuttaa usein siihen, kuinka kohtelen muita. Jos en luota itseeni, voi olla vaikeaa luottaa muihinkaan. Jos ajattelen, että voin olla tyytyväinen vasta kun olen saavuttanut jotain suurta ja vaadin itseltäni koko ajan enemmän ja enemmän ilman kiitoksen tunnetta tai onnistumisesta iloitsemista, toimin helposti niin muitakin kohtaan. Se mihin kiinnitän huomioni, vahvistuu ja sitä näen myös ympärilläni.
Minulla oli lapsena vahva voittamisen tarve. Kaikki tilanteen, joissa oli vertailua, olivat minulle kilpailua ja kilpailussa piti voittaa. Oli se sitten urheilua, pelejä, harrastuksia tai koulumenestys. Jännitin näitä tilanteita valtavasti ja pistin aina kaiken peliin. Muistan kun meillä oli suvun "leikillinen" sulkapallokisa mökillä ja syöksyin sulkapallon perään niin, että nimettömäni taittui pystyasentoon. Kisa oli kuitenkin kesken, otin sormesta kiinni ja vedin sen paikoilleen, jotta peli saattoi jatkua. Jos hävisin, sätin itseäni ankarasti ja koin olevani epäonnistunut. Onneksi löysin sisäisen kriitikkoni. Opettelin nauttimaan matkasta ilman vertailua tai suorittamista. Annoin itselleni luvan olla kilpailematta ja opettelin kannustamaan ja kehumaan itseäni myös hyvästä yrityksestä ja osallistumisesta. Se, että ei tarvitse olla paras tai täydellinen ja silti voi olla ylpeä itsestään, on ollut mahtavaa oppi. Nykyään jopa nautin siitä kun voin sanoa etten tiedä ja silti tuntuu siltä, että olen hyvä ja taitava ja sinut sen kanssa.
On hyvä että osaan levätä ja rentoutua kun on sen aika. Olen arvokas ja rakas. Haluan antaa itselleni parasta juuri tähän hetkeen. Olen kiitollinen että saan pysähtyä ja tuntea tämän hetken.
Valmennuksessani kävi tiiminvetäjä, joka sanoi, että heillä ei kotona turhista kiitelty. Koulussa kokeissa 9 ei antanut aihetta kiitokseen. Vain kympistä sai kiitoksen. Hän itse koki erittäin ahdistavaksi ja vaikeaksi positiivisen palautteen antamisen omalle tiimilleen. Miksi antaa hyvää palautetta, kun työn olisi voinut tehdä vielä paremminkin.
Itsemyötätuntotaitoja voi harjoitella ja oppia. Ne ovat ystävällisyyttä itseä kohtaan ja tietoista läsnäoloa. Kun löytää oman sisäisen kriitikon ja huomaa mitä itsestään ajattelee, voi siihen vaikuttaa. Jos huomaat soimaavasi, kritisoivasi tai väheksyväsi itseäsi, pysähdy ja pohdi mitä haluat viestiä itsellesi. Kaikilla ihmisillä tulee huonoja päiviä ja epäonnistumisia, kyse onkin siitä, kuinka niihin suhtaudumme ja miten pidämme itsestämme huolta. Kuinka voimme olla ymmärtäväisiä, ystävällisiä ja myötätuntoisia itseämme kohtaan.
Teimme itsemyötätuntoharjoitusta erään asiakkaan kanssa ja hän kertoi mieltään painavan haastavan tilanteen muuttuneen, kun omaa sisäistä puhetta muutti. Ahdistavasta ja stressaavasta ajatuksesta tuli neutraali, sellainen käsiteltävä tilanne jollaisia tulee aina välillä ja kokonaisuuteen avautui täysin uusia näkökulmia. Omasta olosta tuli rauhallinen ja oli helpompi katsoa eteenpäin. Asiakas oivalsi, että kova itsekritiikki ja puskeminen oli ollut hänen tapansa motivoida itseään eteenpäin. Sisäisen kriitikon puheen tavoitteena oli ollut motivoiminen, mutta se saikin aikaan ahdistusta. Hän sanoi, ettei ikinä puhuisi kenellekkään toiselle niin kuin oli itselleen "puhunut".
Itsemyötätuntoa tutkittaessa sen on todettu vaikuttavan muun muassa sisäiseen motivaatioon, selviytymiseen, itsetuntoon, onnellisuuteen, hyväksynnän kokemukseen, itseluottamukseen ja parempaan terveyskäyttäytymiseen.
Huomaatko, kuinka sinä ajattelet itsestäsi?
Kiitos kun luit blogini. Olen itsekin ylpeä itsestäni kun olen ryhtynyt kirjoittamaan. Ajattelin seuraavaksi vähän kehua itseäni.
Johanna Olsson
